3. Turvalliset kyläkoulut Savonlinnan kilpailuvaltiksi!

Uskali Mäki
Punkaharjun Putikon kylä, Savonlinna
9.10.2024

[Tällä otsikolla kirjoitin viime huhtikuussa tekstin, joka julkaistiin Savonmaassa 10.4.2024 ja Itä-Savossa 15.4.2024 Savonlinnan kylät ry:n hallituksen nimissä. Nyt kun olemme avanneet uuden blogin, tämä tuntui siihen soveliaalta aiheelta. Alkuperäistä versiota on tähän revisioitu ja täydennetty, myös argumentteja  terävöittäen.]

Olemme jälleen kuulleet murheellisia uutisia pääkaupunkiseudun koulumaailmasta: lapsi on kohdistanut muihin koululaisiin karmean väkivallanteon. Asiantuntijat arvioivat, että tällaista oli odotettavissa – ja että tämä tuskin oli viimeinen tragedia lajissaan. On helppo arvata, että tuhansissa suomalaisissa kodeissa näinä päivinä huolestuneina pohditaan, mikä olisi omille lapsille paras kasvuympäristö. Turvallisuuden tunne on järkkynyt. Turvallisen elinympäristön kysyntä on kasvanut.

Keskustelussa on nyt jälleen mainittu suurten kouluyksikköjen haitat ja riskit. Levottomuus lisääntyy, järjestyksen ylläpito vaikeutuu, opettajat uupuvat, yksittäisten oppilaiden on vaikea saada riittävää huomiota, paineet kuulua joukkoon ja pelko
joutua sen ulkopuolelle kasvavat, kiusaamisen ja väkivallan vaara voimistuu, yhteisöllisyyden rakentaminen käy mahdottomaksi. Kun lisäksi teknologian ja muun yhteiskunnan kehitys yleisemminkin hyvin huolestuttavasti ruokkii nuorten pahoinvointia ja mielenterveyden ongelmia, on ymmärrettävää, että monissa
perheissä kaivataan rauhallisempia vaihtoehtoja. Elämäntavat ja elinympäristöt, niiden muutoksen edellytykset, ovat yhä useammissa perheissä vakavia puheenaiheita.

Tämä on mahdollisuus Savonlinnalle. Avainasemassa ovat Savonlinnan viehättävät kylät ja niiden koulut. Pieni mittakaava, yhteisöllisyys, yksilöllinen huomio ja huolenpito, turvallisuus ja työrauha – siinä muutamia kaivatun kasvuympäristön
piirteitä. Monet opettajatkin arvostavat kyläkoulujen rauhallisuutta ja kodikkuutta. Opettajan sitoutuminenkin voi olla vahvempaa.

Savonlinna on kylien kaupunki. Kaupungin tulee kääntää tämä edukseen. Se voi lisätä omaa veto- ja pitovoimaansa huolehtimalla kylistään ja kyläkouluistaan. Satsaukset kyläkouluihin ovat tuottavia investointeja koko kaupungin tulevaisuuteen, niihin ei tule suhtautua vain kaupungin lähiajan budjettia rasittavina ikävinä
kustannuksina.

Vaihtoehtona on muotitietoisesti ja kapeakatseisesti lakkauttaa kouluja ja siten tieten tahtoen tulla vauhdittaneeksi synkeiden väestöennusteiden toteutumista. Tällainen lyhytnäköisyys ruokkii tappiomielialaa ja näköalattomuutta, jotka johtavat kylien kuihtumiseen. Tällaisella ajattelemattomuudella Savonlinna ei ainoastaan jättäisi yhtä valttikorttiaan käyttämättä, vaan turmelisi sen peruuttamattomasti.

Tulevaisuuteen katsova Savonlinna voisi profiloitua turvallisten kyläkoulujen keitaana. Oheen tulisi rakentaa uskottava tiedotusstrategia, joka tekee tämän profiilin näkyväksi ja kuuluvaksi. Moni rauhaa kaipaava perhe ja opettaja voisi harkita uus-
tai paluumuuttoa. Tämä olisi yksi tapa toimia negatiivisen väestökehityksen pysäyttämiseksi.

Korvissani jo kuulen tutun ja kuluneen vasta-argumentin: syntyvyys ja väestö vähenee kaikkialla, ei Savonlinna ole poikkeus, Savonlinnan kyläkouluilla ei siis ole tulevaisuutta. Huono argumentti, puolitiehen ajateltu! Kaksi näkökohtaa.

Ensinnäkin, väestöennusteiden luonne tulee ymmärtää oikein. Ne ovat ehdollisia ennusteita, ja ehtoihin kuuluu suuri joukko seikkoja, esimerkiksi paikalliset strategiat ja päätökset – kuten itse koulujen lakkauttamiset. Nämä lakkautuspäätökset ymmärrettävästi vauhdittavat ehdollisten ennusteiden toteutumista huolehtiessaan
noiden ehtojen toteutumisesta (ja sitten aikanaan päästään kehumaan, että katsokaas kuinka viisaasti tulimme toimineeksi lakkauttaessamme kouluja, kouluikäisiä on nyt vähemmän, aivan kuten ennustettu oli!).

Toiseksi, kilpailuvaltin idea tulee ymmärtää oikein. Paikkakunnatkin, kuten valtiot ja muut yksiköt, ovat monien (ei suinkaan kaikkien) asioiden osalta kilpailusuhteessa siinä yleisessä ja pehmeässä mielessä, että ne eivät kaikki voi dynaamisessa
katsannossa (ajan yli) pärjätä yhtä hyvin jossakin toiminnossa – yhden pärjääminen heikentää mahdollisuuksia toistenkin pärjätä. Kyläkoulut ovat esimerkki tällaisesta toiminnosta. Mitä enemmän kyläkouluja valtakunnassa lakkautetaan, sitä arvokkaammiksi hengissä selvinneet kyläkoulut käyvät. Paikkakunta, jonka alueella
viimeiset lakkautusmuodin kourista selvinneet kyläkoulut sijaitsevat, istuu kultakaivoksen päällä (anteeksi metafora: kulta- tai muitakaan kaivoksia ei Savonlinnan seudulle kaivata). Mitä harvinaisemmiksi kyläkoulut käyvät, sitä varmemmin niihin kohdistuva lapsiperheiden kysyntä toteutuu muuttona
paikkakunnalle (tai pysymisenä paikkakunnalla), jolla niitä vielä on jäljellä. Tämän vuoksi vastuullisen kaukonäköisenä ja ennakoivana (budjettipoliittisena!) ”säästämisenä” mainostettu etuaikainen kyläkoulujen lakkauttaminen voi lopulta olla mitä typerintä tuhlausta, paikallisen aarteen heittämistä järven pohjalle. Fiksua olisi siis pinnistellä ja pitää kyläkouluista kiinni ja antaa niiden arvon nousta. Tämä, ohimennen mainiten, on ”säästämisen” alkuperäinen, esi-orwellilainen merkitys! Resurssin tuhoaminen on tuhlausta, säästämistä on sen laittaminen poikimaan.

Hyvät Savonlinnan päättäjät. Nyt teillä on mahdollisuus osoittaa strategista viisautta ja näkemyksellistä vastuullisuutta kaupunkimme tulevaisuudesta. Älkää lakkauttako kyläkoulujamme. Perukaa aiemmat lakkautuspäätöksenne. Tunnistakaa
kyläkouluissamme piilevä kilpailuetu ja ottakaa se käyttöön. Historia on teitä kiittävä.

***
Tämän jutun suppeampaan Itä-Savossa julkaistuun versioon tuli kaksi lukijakommenttia:

Vilkas
Mitäpä tähän enää lisäisi: me perheet toivomme kaupungilta jotain pysyvää, luottoa siihen jotta tulevaisuudessakin elämää opettelevat pienet ihmiset saavat tarvitsemansa ympäristön ja kasvaa
Savonlinnalaisiksi turvallisessa arjessa.

Kantaaotin
Kylläpä oli erinomainen kannanotto Savonlinnan kyliltä. Toivottavasti herättelee päätöksentekijöitä ja esitteleviä virkahenkilöitä toimimaan vihdoin viimein Savonlinnan ja savonlinnalaisten edun ja strategian mukaisesti. 

Mitäpä näihin enää lisäisi? Paitsi ehkä huomion: eivät tainneet päätöksentekijät tulla herätellyiksi. Ja kysymyksen: mitä vielä tarvitaan, jotta heräisivät? Jotta edes ottaisivat kantaa tähän ehdotukseen?