.. jo nousee maaseudun pojat, panevat pystyyn perheet komiat, pellot ja metsät elämään – se panee kaupunkilaispojankin kävelemään (Lapinlahden Linnut, Ojasta noustaan, 1985)

Savonlinnan kylät ry, hallitus

Missä ovat tänä päivänä nuo maaseudun pojat (ihmiset)?
Entistä harvemmassa ja entistä useammin haikailemassa ’kaupungin herraspojan saappaisiin’. Maaseututyö on entistä enemmän asiantuntijatyötä. Yhteiskuntamme on tähän asti sysinyt
oppimenestykseltään heikompiosaisia metsä- tai maatalouskouluun. Näistä perusopit läpi kahlanneista vain pieni murto-osa työllistyy tosiasiallisesti noihin työtehtäviin. Syynä on työn vaatimustason nousu.

Kuka sieltä sitten työllistyy?
Se maaseudulta lähtöisin oleva, jolla on taustansa ansiosta näkemystä ja kokemusta maa- ja metsätalouden työtehtävistä ja niihin liittyvistä ammattivaatimuksista. 

Savonlinnassa on merkittävä mekaanisen metsänjalostuksen keskittymä ja sen lisäksi Savonlinna on maatalouskaupunki, jossa on yli 300 toimivaa maatilaa. Puuta tarvitaan metsästä jalostamoille ja nykymuotoiset maatalousyksiköt ovat merkittäviä paikallisia työllistäjiä. Työvoiman ja puhumattakaan ammattitaitoisen työvoiman saanti puunkorjuu-, metsänhoito- ja maataloustöihin
on ollut vaikeaa jo pitkään ja erilaisia koulutushoukuttimia on yritetty virittää alan kiinnostuksen kohottamiseksi. Metsänhoito- ja maantaloustöihin löytyy työvoimaratkaisu entistä useammin Suomen rajojen ulkopuolelta.

Miten tähän on tultu?
On nähty, että toimialakohtainen siiloajattelu tuottaa kuntataloudessa osaoptimointiharhoja, jotka eivät tuota yhteiskuntaa kehittäviä ratkaisuita, vaan päinvastoin. Osaoptimointi on johtanut kymmenien vuosien aikana asutuksen ja palveluiden keskittämiseen, mikä on ollut erityisen haitallista maalaiskylille. Kuntataloudessa pitäisi pyrkiä käyttämään enemmän kokonaisoptimointia. Kuntataloutta johtavat korkeasti koulutetut erikoisosaajat. Ihan tuore Suomen hallituksen koulutuspoliittinen linjaus onkin laajentaa tohtoriopintoja suorittavien tietoisuutta eri tieteenalojen välisistä vuorovaikutussuhteista. Heidän on ymmärrettävä yhteiskunnan eri toimintojen keskinäisriippuvuutta entistä paremmin. Tätä työtä kehittämään on kutsuttu myös Savonlinnan kylät ry:n hallituksen jäsen Uskali Mäki.

Niin kuin ylimmillä koulutustasoilla eri tieteenalojen, myös alemmilla koulutustasoilla käytännön ja teorian väliset riippuvuudet pitäisi tuoda entistä vahvemmin esille. Siksi olemme puolustaneet vahvasti kouluverkkoamme, sillä sitä pääomaa, minkä elävä maaseutu ja sen käytännönläheiset ihmiset yhteiskunnalle luovat, ei oikeastaan voi rahassa mitata. Tekevä, ympäristönsä tiedostava ihminen on kokonaisoptimoija. Sen vuoksi kannatamme kokonaisoptimointia myös kuntatalouden ratkaisuissa ja kehotamme kaupunkia lopettamaan valtion sivistystoimelle osoittaman rahan siirtämisen teknisen toimialan taskuun keinotekoisilla kustannuksilla. Sivistystoimihan voisi itse vastata suoraan hallinnoimiensa kiinteistöjen ylläpidosta ilman vuokravelvoitetta. Nuorissa ja heidän osaamisessaan on myös meidän varttuneempienkin tulevaisuus.

Mitä on elävä maaseutu?
Elävästä maaseudusta käyttäisin esimerkkinä Iisalmen kaupunkia. He ovat ymmärtäneet, että tukemalla maaseutuyrittäjien työtä myös kaupunkikeskusta kukoistaa. Tämä tarkoittaa työvoiman
saatavuuden ja pysyvyyden tukemista järjestämällä alueinfra siten, että maa- ja metsätalousyrittäjien työvoima pystyy asumaan samalla alueella missä työskentelevät. Palveluverkko käsittää myös kouluverkon ylläpitämisen. Sitä on elävä maaseutu ja sieltä ne maaseudun (pojat) ihmiset tulevat. Tämä edustaa myös ekologista kestävyyttä, mitä mm. Savonlinnan keskittämisratkaisut eivät ole.

Lopuksi
Toivomme viestimme tulevan näkyväksi ja tulevaisuuttamme pohdittavaksi kokonaiskuvan kautta. Elävä maaseutu ylläpitää kaupunkikeskustojenkin vireyttä ja huoltovarmuutta. Juurten ja
perinteiden säilyttäminen sekä kulttuurin ylläpitäminen luovat lisäksi turvallisuutta ja hyvinvointia. Tätä aihetta lähestyimme jo kaksi vuotta sitten, kun otimme kantaa kaupungin kouluverkkokeskusteluun.

P.S. Kouluverkkosupistuksen myötä kallislahtelaiset ovat kääntäneet koulukyytiensä suunnan Sulkavalle ja sitä kautta kaupunki on menettänyt koulutustukia kymmeniä tuhansia euroja enemmän, kuin aiemmin esitetty lakkauttamisesta tuleva laskennallinen säästö.