Kylät, koulut ja kunnallinen päätöksenteko
Suuri koulukeskustelu ja kyläkeskustelu on käyty. Kiitos osallistujille, järjestäjille ja yleisölle. Tässä kohden on hyvä katsoa päättyvän vaalikauden saldoon koulujen ja erityisesti kyläkoulujen osalta. Esimerkiksi sopii Kallislahden koulun lakkauttaminen 2024.
Koulu lakkautettiin vuoden 2024 syyslukukauden alusta. Keppihevosena koulujen lakkautuksia ajavat kuntapäättäjät ja viranhaltijat käyttivät sitä, että koulun oppilasmäärä lyhytaikaisesti putosi alle sovitun suojarajan, joka on 25 oppilasta. Kallislahden koulun kanssa samassa pihapiirissä on päiväkoti, joka on niin täynnä, että osa paikan tarvitsijoista on jouduttu sijoittamaan toisaalle varhaiskasvatukseen. Lapsia menee päivähoitoon myös naapurikuntaan. Tulijoita kouluun olisi siis tulevaisuudessakin ollut, Kallislahden koulu oli Savonlinnan kouluista ainoa, jolla oli kasvava oppilasennuste. Miksi koulu siis piti lakkauttaa? Mitä lakkauttamisella voitettiin? Mitä menetettiin?
Koulun lakkauttaminen oli absurdi prosessi, jossa koulun lakkauttamista ajavat tahot eivät osallistuneet kyläläisten kanssa keskusteluun juuri mitenkään. Eivät tulleet keskustelutilaisuuteen eivätkä vastanneet mihinkään yhteydenottoihin. Näinkö lähidemokratia toimii? Toivottavasti poliittinen muisti ulottuu edes kevääseen 2025 saakka. Tarjotut faktat ja näkemykset eivät kelvanneet. Prosessia, jota kaupunki oli johtavinaan, piti oikeusturvan näkökulmasta ”boostata” kyläläisten voimin, viittaan yritystoiminnan ja lapsiasioiden vaikutusarviointeihin, joiden kunnollista tekemistä sai peräänkuulutella. Kuulemistilaisuudessa kaupungin viranhaltijoiden toimesta esitettiin ”säästöinä” mm. sisäiset vuokrat ja virkajärjestelyt ts. säästöt opettajien palkoissa. Sisäiset vuokrat eivät ole oikeaa säästöä kuntatalouden näkökulmasta, ja käsittääkseni yhdestäkään henkilötyövuodesta ei luovuttu. Savonlinnassakin on siirrytty totuudenjälkeiseen aikaan.
Koko ajan viitattiin myös siihen, että lapsiluku ja syntyvyys vähenee, joten koulu pitää lakkauttaa. Perustelu on ihan yhtä hyvä kuin viittaaminen voin kilohinnan nousemiseen Pariisissa. Ei liity Kallislahden ja Pihlajalahden kyläyhteisöihin. Täällä lapsia on edelleenkin tullut lisää. Yleisellä ei voi perustella erityistä. On siis olemassa yleisen tason ennuste, jota pyritään ihan omin toimin paikallisesti toteuttamaan. Tarpeeksi kun kiusataan ihmisiä, niin kyllä ennuste toteutuu: lähtevät veronmaksajat ja heidän lapsensa kyliltä, ehkä koko Savonlinnastakin.
Edellä oleva paljastaa jotakin hyvin oleellista kunnallisesta päätöksenteosta: kun mandaatti on vaaleilla saatu, niin keskustelu äänestäjien ts. veronmaksajien kanssa on lähinnä rasite, varsinkin jos aihe on haastava. Perusteluja olisi kaivattu keskusteluissa koulujen lakkauttajien suusta. Niitä ei koskaan saatu. Toivottavasti tilanne paranee. Nyt näyttää olevan vaalilupausten aika: edellisen kauden koulujen lakkauttaja puhui kyläkeskustelupaneelissa kauniisti lähikoulujen puolesta. Puheet ovat puheita, teot puhuvat vakuuttavammin. Pari koulukeskustelun osallistujaa tosin oli edelleen linjakkaasti lakkauttamassa lähikouluja, jos ei nyt suoraan sanoen, niin rivien välistä tämä kävi ilmi.
Kallislahden koulun osalta hävisivät kaikki, myös kaupungin budjetti ja imago. Taloudellisessa mielessä tappiota tuli vuositasolla ja vuosiksi eteenpäin noin karkeasti arvioiden 120 000 euroa per vuosi. Koulukuljetuskustannukset vähintään tuplaantuivat (varovainen arvio) ja valtionosuuksia meni suuruusluokkaa 100 000 e naapurikuntaan. Sosiaalista tappiota ei voi eikä pidä rahassa laskea, kaikki alueen perheet hävisivät, eniten lapset. Koulubussissa vietetty aika on muulta pois. Kylien kokoava voima, koulu, jonka puitteissa järjestettiin monenlaista toimintaa, katosi. Sosiaalinen koheesio kärsi. Kitka ihmisten arjessa kasvoi merkittävästi. Lähiliikuntapaikkoja ei enää ylläpidetä koulujen tarpeisiin, joten lapset eivät enää kokoonnu luistelemaan tai pelaamaan koulun kentälle. Samalla vanhemmat näkivät toisiaan. Nyt lapset Pelaavat koulubussissa kännyköillään, koulun lähikoulun kentälle ei enää ehdi, eikä sitä kenttää enää ylläpidetäkään. Tätäkö tavoiteltiin? Kylät kyykkyyn. Suurin häviäjä oli kuitenkin luottamus kunnalliseen päätöksentekoon. Vedeltiinköhän koulujen lakkauttamispäätökset ihan fiiliksellä ja vanhoja puoluepoliittisia kaunoja muistellen? Myöskään virkatyönä tehty asian valmistelu ei laadullaan vakuuttanut. Ennalta asetetulle lopputulemalle pyrittiin keksimään perustelut faktoista, laskelmista tai tutkimuksista piittaamatta.
Koulun lakkauttamisella päästiin siis tilanteeseen, jossa kaikki hävisivät: kaupungin elinvoima ja veronmaksajat, lapset, perheet ja kyläyhteisöt. Voittaja oli ehkä naapurikunta, joka hienosti otti lapset ja myös vanhemmat vastaan. Tämmöistä päätöksentekoako saadaan seurata myös tulevaisuudessa? Kallislahden osalta vahinko on jo tapahtunut. Kohta onkin jo kaikki kyliltä lakkautettu. Lappu luukulle ja valot sammuksiin. Siinäpä sitä elinvoimaa. Kylien elinvoiman katoamisen myötä kärsii koko Savonlinna.
Savonlinnan kylät ry:n varapuheenjohtaja
Petteri Partanen